Erasmus voi olla muutakin kuin juhlimista

Vaihtoon hakiessani en ajatellut ikääni tai elämäntyyliäni lainkaan, halusin vain lähteä ulkomaille. Portoon päästyäni tajusin tilanteen: olen opiskelijakollegoitani useimmiten vanhempi. Eramus-kaverit kutsuvat minua äidiksi ja minua pari vuotta vanhempaa miestä papaksi. Hehheh. Iällähän ei ole mitään merkitystä juuri mihinkään, mutta elämäntyylissä sen huomaan. 25-vuotiaana (minä ainakaan) ei jaksa ihan joka ilta rellestää, eikä edes joka toinenkaan.

Vaihtoaika nähdään usein huolettomana hauskanpitona. Portossa bileisiin lähdetään vasta keskiyön aikaan ja baarit ovat auki parhaimmillaan koulupäivän alkamiseen asti. Puhelimeen tulee joka ilta kutsua kaljottelemaan ja Facebookin uutisvirta täyttyy kamujen biletyskuvista. Minulle hauskanpito tarkoittaa kuitenkin montaa muutakin asiaa, ja aioin Erasmuksestani selvitä ilman älytöntä rälläämistä. Olen elänyt hillittömän opiskelijaelämän alun teininä melkein kymmenen vuotta sitten ja uudestaan yliopistoon mentyäni. En halua tuhlata päiviäni krapulaan, väsymykseen ja aivojumitukseen. Sen sijaan voin nauttia päivistäni eloisana, olla vastaanottavainen opinnoissa ja ystävilleni, pystyn urheilemaan ja luomaan.

Päiväreissu Geresiin! Uusi reissu tuonne onkin ihan näppäimillä.

Surffia Matosinhosissa. Testasin kaverin varusteita mahdollista ostoa varten. Lauta tuli omaksi, mutta puku oli sen verran iso, että koko ajan oli pissat housuissa -fiilis. :D


Kuinkas tämä on siis sujunut? Useimmat asiat ovat asenteesta kiinni. Juhlimattomuutta tai juomattomuutta joutuu selittelemään aika paljon. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut ja tulen kuulemaan tyypillisen teinilauseen "elämä on liian lyhyt nukkumiseen". En ole ikinä ymmärtänyt, miksi jotakuta vaivaa toisten tekemiset niin kovasti. Mutta eipä minua kiinnosta, mitä muut ovat elämäntyylistäni mieltä. Erasmuksessa riittää paljon muutakin tekemistä. Kaikki riippuu seurasta, jossa aikansa viettää. Viime lukukautena hengasin suurimman osan ajastani porukassa, jossa käytiin kyllä ulkonakin, mutta myös surffattiin, tehtiin illallisia, pelailtiin, urheiltiin, reissattiin ja hengailtiin. Kenelläkään juhliminen ei ollut ykkösprioriteetti ja ai että meillä oli hauskaa.

Löydettiin salainen biitsi pitkän kapuamisen jälkeen ja loikattiin mereen vaatteet päällä. Tämän tytön kanssa hölmöiltiin kyllä paljon!


Rantapäivä joulukuussa Lavadoresissa. Otettiin mm. taidekuvia nousuvesilammikossa ja kerättiin taskut täyteen hienoja kiviä ja simpukoita.


Halloween-lookit. Vauva oli kyllä suosikkini!

Tämä on itseasiassa kysymys, jota olen kuullut kavereiltani aika paljon Suomessa ennen lähtöäni ja vaihtoni aikana. Jotkut ovat pohtineet, haluavatko lähteä vaihtoon enää tässä iässä ja tässä vaiheessa opintoja, sillä juurikin rellestäminen ei houkuta. Tässä siis oma kokemukseni asiasta ja sanoisin, että ei sitä pidä pelätä, jos muuten on hinku ulkomaille. Painetta toki tulee ympäristöstä paljon, ja tiedän kyllä, kuinka helppoa siihen olisi lähteä mukaan. Mutta sanoisin myös, että ikä on siinä mielessä tuonut itsevarmuutta ja tuntemusta itsestä, että tiedän, mitä asioita haluan tehdä ja miten tykkään aikaani viettää. Ja siksi nautin olostani suuresti, vaikka suurin osa porukasta on viisi vuotta nuorempaa ja hiukan erilaisella mentaliteetilla matkassa. On myös kysymys siitä, että löytää oikeanlaista porukkaa ympärilleen. Se onnistuu ainoastaan tutustumalla isoon joukkoon ihmisiä ja poimimalla sieltä ne, keiden kanssa haluaa viettää enemmän aikaa. Tämä oli taktiikkani syksyllä, ja tulee olemaan myös keväällä.

Loppukaneettina: Erasmus on sitä, mitä teet siitä. Minulla se on sopiva sekoitus kaikkea, mistä tykkään, uuden kokeilua ja yoloilua.

Kommentit