Ensimmäinen lukukausi takana
Huhheijjaa, kuinka aika kuluu nopeasti! Nimittäin muutama päivä sitten ensimmäinen lukukauteni Portossa päättyi virallisesti. Kurssien arvosanoja putoilee sähköpostiin pikkuhiljaa ja nyt voin vain lomailla pari viikkoa, kunnes opinnot jatkuvat. Erasmus-meiningit alkoivat jo, niistä kun ei pääse eroon millään, mutta taidan ottaa niistäkin tähän väliin huilia. Ensi viikolla sitten hulinat pikkuhiljaa käyntiin! Nyt on aika ottaa vähän omaa aikaa, relata ja summailla, mitä kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtumaan.
Lyhyesti listattuna pääkohdat viimeisistä viidestä kuukaudesta: sain hyviä ystäviä, opin paljon eri kulttuureista ja maista, tapasin hyvin erilaisia ihmisiä, nautin auringosta, opin arvostamaan suomalaisuutta eri tavalla, ikävöin ystäviäni Suomesta, ärsyynnyin kapeakatseisuudesta, söin ehkä eniten lihaa koko aikuisikäni aikana, surffasin, ajauduin erikoisiin tilanteisiin, soitin eri instrumentteja niinniin paljon, stressasin, yritin puhua kuutta eri kieltä, kerroin Suomesta monille, otin satatuhatta valokuvaa, maistelin perinneherkkuja, lauloin ja soitin parissa konsertissa, istuin pubeissa ja jameissa ja rannalla, ärsyynnyin asioiden hitaudesta, nauroin vatsani kipeäksi, vierailin uusissa paikoissa, epäilin, onnistuin, yritin, tein enemmän kuin ikinä ennen. Mieli ja ajattelu on avartunut kunnolla ja itsetuntemus sekä itseluottamus on kasvanut siinä rinnalla. Eikä ihmekkään, kun tuota listaa katsoo. Tällä hetkellä olo on haikea ja turnausväsymystä on ilmoilla, mutta kaikin puolin olen tyytyväinen ja innostunut. Yksi aikakausi päättyi, ja toinen samanmoinen mutta ei todellakaan samanlainen, on edessä. Tuossa syksyn puolella kirjoittelin siitä, kuinka onnellinen olen ollut päätöksestä lähteä vaihtoon ja ne tuntemukset eivät ole muuttuneet mihinkään. Jos koskaan tuntuu toiselta, riittää, että kävelen joen rantaan ja muistan taas, miksi asiat ovat niin hyvin.
Mitäs muuta? Opintoja minulla oli aika paljon ja välillä turhauduin läsnäolopakkojen tuomaan vapaudettomuuden tunteeseen. Toisaalta nautin musiikin opiskelusta ja nyt kun huomaan, miten paljon olen kehittynyt, iloitsen siitä, että olen jaksanut olla sinnikäs ja käydä tunneilla. Täytyy myös sanoa, että olen nauttinut huimasti opintojen käytännöllisyydestä. Välillä kaipaan kirjastossa istumista ja kahvin juomista kirjoittamisen sivussa, mutta pääosin on ihanaa harjoitella soittoläksyjä. Syksyllä kirjoitin myös siitä, kuinka pedagogiikka täällä ei aina vakuuta. Ei vakuuta vieläkään, enkä tähän kouluun ehkä jäisi varsinaiseksi opiskelijaksi. Kyllä täältä hyviäkin opettajia löytyy (kuten maailman coolein rumpuope), mutta kokemus on tämäkin, ja ainakin olen ymmärtänyt sen, miksi suomalaista opettajankoulutusta ja koulujärjestelmää pidetään maailman parhaana.
Kielten oppiminen oli minulle yksi iso syy lähteä vaihtoon, joten siitäkin pari sanaa täytynee kirjoittaa. Siinä nimittäin on yksi tavoite, joka voi sanoa tulleen nyt jo maaliin. Koko lukukauden aikana en ollut läheisesti tekemisissä suomalaisten kanssa (olin kampukseni ainoa suomalainen opiskelija), joten englannin ja portugalin kielitaidot ovat kasvaneet melkoista kyytiä. Ajattelen vähän niin, että englanti on täällä minun äidinkieleni, koska sillä pystyn ilmaisemaan itseni parhaiten. Mutta portugalin taidoista olen eniten ylpeä ja se on sellaista, mitä todella haluan täällä kehittää. Syksyllä kun Portoon tulin, en osannut ainuttakaan kokonaista lausetta portugaliksi ja opintojen käyminen sillä kielellä tuntui aika lailla mahdottomalta. Naurattaa ajatella taaksepäin, kun en ymmärtänyt yhtään mitään tietyillä tunneilla ja alkuun olinkin tosi väsynyt kaikkien kielten kanssa. Nykyään ymmärrän suurimman osan etenkin tuttujen opettajien kanssa, pystyn hoitamaan asioita portugaliksi ja käymään yksinkertaisia keskusteluja ilman ennakkopohtimisia. Onpa minulla yksi kaverikin, joka ei puhu kuin portugalia (ja jostain syystä viihdymme tosi hyvin yhdessä :D), joten on tässä hurjasti tullut kehityttyä. Harjoituksesta ja yrityksestä on moni asia kiinni. Tosin taitaa olla sellainen krooninen kielisekamelska päällä, että välillä mietin, millä kielellä olen puhunut viimeiset lauseeni. :D Mutta se taitaa olla yleistä.
Kaiken kaikkiaan tällainen välikatsaus kertoo sen, että minun vaihtokokemukseni on ollut onnistunut tähän saakka. Suurempia vastoinkäymisiä en ole kokenut ja kaikin puolin onnellisena lähden kohti seuraavaa lukukautta. Osa porukasta lähti valmiina takaisin kotikonnuille, minä en voisi kuvitellakaan olevani tällä hetkellä lähdössä takaisin Jyväskylään. Jotakin jäisi kesken. Onneksi elämässä on ovet avoinna ja jos ei kaikki, niin ainakin hyvin monet asiat mahdollisia!
Lyhyesti listattuna pääkohdat viimeisistä viidestä kuukaudesta: sain hyviä ystäviä, opin paljon eri kulttuureista ja maista, tapasin hyvin erilaisia ihmisiä, nautin auringosta, opin arvostamaan suomalaisuutta eri tavalla, ikävöin ystäviäni Suomesta, ärsyynnyin kapeakatseisuudesta, söin ehkä eniten lihaa koko aikuisikäni aikana, surffasin, ajauduin erikoisiin tilanteisiin, soitin eri instrumentteja niinniin paljon, stressasin, yritin puhua kuutta eri kieltä, kerroin Suomesta monille, otin satatuhatta valokuvaa, maistelin perinneherkkuja, lauloin ja soitin parissa konsertissa, istuin pubeissa ja jameissa ja rannalla, ärsyynnyin asioiden hitaudesta, nauroin vatsani kipeäksi, vierailin uusissa paikoissa, epäilin, onnistuin, yritin, tein enemmän kuin ikinä ennen. Mieli ja ajattelu on avartunut kunnolla ja itsetuntemus sekä itseluottamus on kasvanut siinä rinnalla. Eikä ihmekkään, kun tuota listaa katsoo. Tällä hetkellä olo on haikea ja turnausväsymystä on ilmoilla, mutta kaikin puolin olen tyytyväinen ja innostunut. Yksi aikakausi päättyi, ja toinen samanmoinen mutta ei todellakaan samanlainen, on edessä. Tuossa syksyn puolella kirjoittelin siitä, kuinka onnellinen olen ollut päätöksestä lähteä vaihtoon ja ne tuntemukset eivät ole muuttuneet mihinkään. Jos koskaan tuntuu toiselta, riittää, että kävelen joen rantaan ja muistan taas, miksi asiat ovat niin hyvin.
Mitäs muuta? Opintoja minulla oli aika paljon ja välillä turhauduin läsnäolopakkojen tuomaan vapaudettomuuden tunteeseen. Toisaalta nautin musiikin opiskelusta ja nyt kun huomaan, miten paljon olen kehittynyt, iloitsen siitä, että olen jaksanut olla sinnikäs ja käydä tunneilla. Täytyy myös sanoa, että olen nauttinut huimasti opintojen käytännöllisyydestä. Välillä kaipaan kirjastossa istumista ja kahvin juomista kirjoittamisen sivussa, mutta pääosin on ihanaa harjoitella soittoläksyjä. Syksyllä kirjoitin myös siitä, kuinka pedagogiikka täällä ei aina vakuuta. Ei vakuuta vieläkään, enkä tähän kouluun ehkä jäisi varsinaiseksi opiskelijaksi. Kyllä täältä hyviäkin opettajia löytyy (kuten maailman coolein rumpuope), mutta kokemus on tämäkin, ja ainakin olen ymmärtänyt sen, miksi suomalaista opettajankoulutusta ja koulujärjestelmää pidetään maailman parhaana.
Kielten oppiminen oli minulle yksi iso syy lähteä vaihtoon, joten siitäkin pari sanaa täytynee kirjoittaa. Siinä nimittäin on yksi tavoite, joka voi sanoa tulleen nyt jo maaliin. Koko lukukauden aikana en ollut läheisesti tekemisissä suomalaisten kanssa (olin kampukseni ainoa suomalainen opiskelija), joten englannin ja portugalin kielitaidot ovat kasvaneet melkoista kyytiä. Ajattelen vähän niin, että englanti on täällä minun äidinkieleni, koska sillä pystyn ilmaisemaan itseni parhaiten. Mutta portugalin taidoista olen eniten ylpeä ja se on sellaista, mitä todella haluan täällä kehittää. Syksyllä kun Portoon tulin, en osannut ainuttakaan kokonaista lausetta portugaliksi ja opintojen käyminen sillä kielellä tuntui aika lailla mahdottomalta. Naurattaa ajatella taaksepäin, kun en ymmärtänyt yhtään mitään tietyillä tunneilla ja alkuun olinkin tosi väsynyt kaikkien kielten kanssa. Nykyään ymmärrän suurimman osan etenkin tuttujen opettajien kanssa, pystyn hoitamaan asioita portugaliksi ja käymään yksinkertaisia keskusteluja ilman ennakkopohtimisia. Onpa minulla yksi kaverikin, joka ei puhu kuin portugalia (ja jostain syystä viihdymme tosi hyvin yhdessä :D), joten on tässä hurjasti tullut kehityttyä. Harjoituksesta ja yrityksestä on moni asia kiinni. Tosin taitaa olla sellainen krooninen kielisekamelska päällä, että välillä mietin, millä kielellä olen puhunut viimeiset lauseeni. :D Mutta se taitaa olla yleistä.
Kaiken kaikkiaan tällainen välikatsaus kertoo sen, että minun vaihtokokemukseni on ollut onnistunut tähän saakka. Suurempia vastoinkäymisiä en ole kokenut ja kaikin puolin onnellisena lähden kohti seuraavaa lukukautta. Osa porukasta lähti valmiina takaisin kotikonnuille, minä en voisi kuvitellakaan olevani tällä hetkellä lähdössä takaisin Jyväskylään. Jotakin jäisi kesken. Onneksi elämässä on ovet avoinna ja jos ei kaikki, niin ainakin hyvin monet asiat mahdollisia!
Kommentit
Lähetä kommentti