Pieniä eroavaisuuksia Suomeen verrattuna
Mielenkiintoisimpia asioita eri kulttuureihin tutustuessa ovat ne pienet suuret asiat, jotka eroavat omista totutuista tavoista. Tässäpä siis muutama hämmentävä juttu, joita jaksan välillä ihmetellä, mutta joihin vähitellen alan olemaan tottunut.
Tapaamiset ihmisten kanssa sovitaan todella myöhään. Siis mitä ihmettä, en koskaan pyydä kavereita tapaamaan minua klo 22:30 arki-iltana (enkä edes viikonloppuna), mutta täällä se on ihan normaalia. En tiedä, milloin nämä ihmiset nukkuvat :D Kursseilla tyypit ovat kuitenkin ihan fressin oloisina. Siis kaikki paitsi minä.
Tyypillinen välipala on keksit. Ihmiset joka puolella syövät keksejä, oli sitten aamu, iltapäivä tai ilta. Koulujen kahviloissa myydään useammanlaisia välipalakeksejä ja kauppojen hyllyiltä löytyy myös valinnanvaraa. Ja nyt ei puhuta tutuista Elovenan välipalakekseistä, vaan kyseessä on ihan normaalit Oreot tai suklaapisarakeksit. Karkki ja sipsit menee myös. Jos syö riisikakkuja näiden sijaan, tulee "oooo, ootpas sää terveellinen" -kommenttia.
Kotona pidetään kenkiä jaloissa. En ole ottanut käyttöön, likaan mieluummin sukkani ja jalkapohjani. :D
Tupakointi on hyvin yleistä ja sitä tehdään myös sisällä. Useimmat tuntemani paikalliset polttavat, ja on tyypillistä, että iltaa ulkona seuraa takin ja hiusten haiseminen vahvasti tupakalle. Ihmiset ovat ihmeissään, jos jossain paikassa ei saa polttaa. Jopa toinen kämppikseni polttaa meidän keittiössämme, ja täytyy sanoa, etten lapsuuteni jälkeen ole tainnut nähdä kenenkään polttavan omassa kodissaan.
Myöhästyminen ja odottelu on enemmän sääntö kuin poikkeus. On vallan normaalia olla kaksikymmentäkin minuuttia myöhässä ilmoittamatta etukäteen tai pahoittelematta. On myös täysin normaalia mennä hoitamaan asioita ja viipyä siellä vähintään tunti. Esimerkkinä vaikkapa se, että kämppikseni jonottivat matkakorttiaan kuusi tuntia. Tai se, että jotkut opettajat ilmaantuvat tunneille puoli tuntia myöhässä ja aloittavat tunnin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sovi minun suomalaiseen luonteeseeni, vaikka huithapeli olenkin. Jos olen myöhässä tapaamisesta ja laittelen pahoitteluviestiä, minun käsketään relata.
Kahvi on espresso. Kun pyytää kahvilassa tai kylässä kahvin, saa aina espresson. Jos haluaa ison kahvin, saa tuplaespresson. Ketjukahvilat ovat poikkeus.
Sähköposteihin ei vastata. "Hei, sain sun meilin, mutta en muistanut vastata siihen. Homma ok." sanoo opettajat tunnilla, kun olen kysynyt jotain viikko sitten. Myöskään virastot, ravintolat tai urheilupaikat eivät vastaa sähköposteihin, joten parempi vaan marssia paikalle ja hoitaa asiat kerralla kuntoon perinteisin keinoin (ja odottaa sen valmistumista puoli tuntia :D).
Autolla kuljetaan joka paikkaan. Jopa baariin, ja sitten pohditaan reitti, jossa ei todennäköisesti tule poliiseja vastaan ja ajetaan kotiin muutaman juoman jälkeen. Julkiset kuulemma kulkee niin huonosti ja on kätevää etsiä parkkipaikkaa keskustasta puoli tuntia. (toim.huom. äitille ja isille: en minä. Ei oo autoa, enkä tämän tiedon jälkeen sellaista haluaisi ehkä ajaakaan taajama-alueilla.)
Ihmiset ovat ystävällisiä. Siis aidosti ja vastapalvelusta odottamatta. En väitä, etteikö Suomessa niin olisi, mutta täällä useimmat kuulemani sanat normaalissa keskustelussa missä tahansa ovat kiitos, anteeksi ja voinko (obrigada, desculpa, posso). Välillä tunnen itseni törpöksi. Toivottavasti sananlaskun mukaisesti harjoittelu tekee mestarin!
Tapaamiset ihmisten kanssa sovitaan todella myöhään. Siis mitä ihmettä, en koskaan pyydä kavereita tapaamaan minua klo 22:30 arki-iltana (enkä edes viikonloppuna), mutta täällä se on ihan normaalia. En tiedä, milloin nämä ihmiset nukkuvat :D Kursseilla tyypit ovat kuitenkin ihan fressin oloisina. Siis kaikki paitsi minä.
Tyypillinen välipala on keksit. Ihmiset joka puolella syövät keksejä, oli sitten aamu, iltapäivä tai ilta. Koulujen kahviloissa myydään useammanlaisia välipalakeksejä ja kauppojen hyllyiltä löytyy myös valinnanvaraa. Ja nyt ei puhuta tutuista Elovenan välipalakekseistä, vaan kyseessä on ihan normaalit Oreot tai suklaapisarakeksit. Karkki ja sipsit menee myös. Jos syö riisikakkuja näiden sijaan, tulee "oooo, ootpas sää terveellinen" -kommenttia.
Kotona pidetään kenkiä jaloissa. En ole ottanut käyttöön, likaan mieluummin sukkani ja jalkapohjani. :D
Tupakointi on hyvin yleistä ja sitä tehdään myös sisällä. Useimmat tuntemani paikalliset polttavat, ja on tyypillistä, että iltaa ulkona seuraa takin ja hiusten haiseminen vahvasti tupakalle. Ihmiset ovat ihmeissään, jos jossain paikassa ei saa polttaa. Jopa toinen kämppikseni polttaa meidän keittiössämme, ja täytyy sanoa, etten lapsuuteni jälkeen ole tainnut nähdä kenenkään polttavan omassa kodissaan.
Myöhästyminen ja odottelu on enemmän sääntö kuin poikkeus. On vallan normaalia olla kaksikymmentäkin minuuttia myöhässä ilmoittamatta etukäteen tai pahoittelematta. On myös täysin normaalia mennä hoitamaan asioita ja viipyä siellä vähintään tunti. Esimerkkinä vaikkapa se, että kämppikseni jonottivat matkakorttiaan kuusi tuntia. Tai se, että jotkut opettajat ilmaantuvat tunneille puoli tuntia myöhässä ja aloittavat tunnin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sovi minun suomalaiseen luonteeseeni, vaikka huithapeli olenkin. Jos olen myöhässä tapaamisesta ja laittelen pahoitteluviestiä, minun käsketään relata.
Kahvi on espresso. Kun pyytää kahvilassa tai kylässä kahvin, saa aina espresson. Jos haluaa ison kahvin, saa tuplaespresson. Ketjukahvilat ovat poikkeus.
Sähköposteihin ei vastata. "Hei, sain sun meilin, mutta en muistanut vastata siihen. Homma ok." sanoo opettajat tunnilla, kun olen kysynyt jotain viikko sitten. Myöskään virastot, ravintolat tai urheilupaikat eivät vastaa sähköposteihin, joten parempi vaan marssia paikalle ja hoitaa asiat kerralla kuntoon perinteisin keinoin (ja odottaa sen valmistumista puoli tuntia :D).
Autolla kuljetaan joka paikkaan. Jopa baariin, ja sitten pohditaan reitti, jossa ei todennäköisesti tule poliiseja vastaan ja ajetaan kotiin muutaman juoman jälkeen. Julkiset kuulemma kulkee niin huonosti ja on kätevää etsiä parkkipaikkaa keskustasta puoli tuntia. (toim.huom. äitille ja isille: en minä. Ei oo autoa, enkä tämän tiedon jälkeen sellaista haluaisi ehkä ajaakaan taajama-alueilla.)
Ihmiset ovat ystävällisiä. Siis aidosti ja vastapalvelusta odottamatta. En väitä, etteikö Suomessa niin olisi, mutta täällä useimmat kuulemani sanat normaalissa keskustelussa missä tahansa ovat kiitos, anteeksi ja voinko (obrigada, desculpa, posso). Välillä tunnen itseni törpöksi. Toivottavasti sananlaskun mukaisesti harjoittelu tekee mestarin!
Kommentit
Lähetä kommentti