Opiskelu ESEssä
Vaihto-opiskelussa tärkeintä ei useinkaan ole se itse opiskelu, vaan muut kokemukset. Silti opiskelu on olennainen osa sitä, joten tässäpä tulee asiaa vankalla parin kuukauden kokemuksella opiskelusta Escola superior de educaçao -nimisessä opettajankoulutuslaitoksessa Portossa, eli ESEssä. Pohjana vielä, että Jyväskylässä opiskelen pääaineena erityispedagogiikkaa ja Portossa teen musiikinopettajaopintoja. ESE on Jyväskylässä luokanopettajalinjan vaihtokohde.
Ihan ensimmäisenä asiana haluan sanoa, että jos haluaa oikeasti tavoitteellisesti opiskella omia opettajaopintoja ja hyötyä opinnoistaan muutakin kuin opintopisteet, eikä osaa portugalia, ei tähän kouluun kannata tulla. Kaikki opinnot ovat käytännössä portugaliksi ja se, annetaanko kursseilla materiaaleja englanniksi tai kääntääkö opettaja tunnilla asioita Erasmus-tyypeille, on jokaisen opettajan itse päätettävissä. Omaan opintosuunnitelmaan joutuu siis tekemään paljon muutoksia ja kompromisseja, jotta saa kasaan vaadittavat opintopisteet. ESEssä ei ole englanninkielisiä moduuleja Erasmus-opiskelijoille, kuten joissakin vaihtokohteissa on, vaan me sujahdamme paikallisten opiskelijoiden joukkoon ja lähtökohtaisesti opiskelemme ihan samat jutut mitä hekin. Useimmat siis valitsevat käytännönläheisiä kursseja, joissa opetusta on helpompi seurata.
Ainoat englanninkieliset tunnit ovat englannin kielen kurssit, joita löytyy pari kipaletta, ja jotka useimmat kaverini ovatkin valinneet.
Opiskelua täällä on yllättävän paljon. Yleinen sääntö on, että kursseilla vaaditaan 75% läsnäoloa, jotta ne saa läpi. Toisin kuin vaikkapa Jyväskylässä erkalla, jossa läsnäolopakkoa pääaineopinnoissa ei käytännössä ole. Opettajat tuntuvat suhtautuvan aika rennosti Erasmus-opiskelijoiden menemisiin ja tulemisiin, mutta esimerkiksi musaopinnoissa on helpompaa olla läsnä, sillä yhden tunnin poissaolon aikana saattaa missata aika paljon. Kursseilla tehdään paljon pari- ja ryhmätöitä ja edistetään yhteisiä projekteja, joten ainakaan omalle työmoraalille ei sovi jättää omaa paria pulaan kovinkaan usein. Meillä eseläisillä tuntuu olevan paljon enemmän koulua kuin muissa kouluissa opiskelevilla Erasmus-ihmisillä.
Kurssit ovat pääsääntöisesti hyvin suunniteltuja sisällöllisesti ja tavoitteet ovat selvät. Opettajat ovat mielestäni asiantuntevia ja opiskelijoista välittäviä. Pedagogiikka ei aina sovi omaan erityispedagogiseen näkemykseeni ja hierarkia välillä ärsyttää. Näistä huolimatta tunneilla on keskusteleva ja rento ilmapiiri, ja opiskelijoilla on aidosti hauskaa. Varmana ensimmäisiä kertoja, kun käkättelen perjantaiaamuna tunnilla opettajan ja opiskelijakollegoiden vitseille! Se, mikä kursseista puuttuu, on suunnitelmallisuus. Olen tottunut siihen, että kurssin alussa tiedän aikataulut ja kaikki tehtävät ja tentit, mitä minun täytyy tehdä kurssin suorittaakseni. Täällä tehtäviä ja projekteja ripotellaan pitkin kurssia. Tentin, esitelmän tai kirjallisen raportin deadlinen saattaa tietää kaksi viikkoa etukäteen. Jos täällä jotain oppii, niin ainakin päästämään irti omista perfektionistista piirteistään ja joustamattomuudesta aikataulujen suhteen. :D
Kurssien materiaalit ja tarvittavat välineet pitää pääasiassa hankkia itse. Liikuntavälineet saa koululta, mutta esimerkiksi musaopinnoissa täytyy ostaa intstrumentit ja käsitöissä ja maalauksessa kankaat ja värit. Kurssikirjat olen tulostanut kampuksella olevassa paperikaupassa, ja siellä vierailen säännöllisesti vähintään kerran viikossa tulostamassa tai skannaamassa muuta kurssimateriaalia. Näihin menee yllättävän paljon rahaa. IPad olisi kova juttu niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta.
Minun kohdallani opiskelu sujuu alkukankeuden jälkeen tosi hyvin, sillä opettajat ja kanssaopiskelijat ovat äärimmäisen ystävällisiä ja jaksavat kääntää ainoastaan minulle ihan oma-aloitteisesti tai vähintään kysyä, pysynkö mukana. Ilman ystävällisiä ihmisiä tämä olisi huomattavasti vaikeampaa. Olen tällä lukukaudella ainoa Erasmus-opiskelija musiikin opinnoissa ja suoritan kurssit samoilla systeemeillä kuin paikallisetkin opiskelijat. Musiikin kursseilla on helppo seurata, sillä suurin osa tunneistani on käytännön instrumenttiopintoja.
Vielä loppuun korostan, että nämä ovat ainoastaan minun kokemuksiani. Portossa vaihto-opiskeluissa pääsee todella helpolla, jos niin haluaa, tekemällä oikeanlaisia valintoja. Minä olen valinnut opiskella musiikkia, koska oikeasti haluan sitä tehdä ja olen valmis käyttämään siihen aikaa. Samoin olen valmis käymään taistelun portugaliksi opiskelun kanssa, koska haluan todella oppia kielen. Toiset valitsevat tehdä minimimäärän helpoimpia kursseja, mitä löytävät, ja käyvät koulussa kahtena päivänä viikossa. Valintoja! Kaiken kaikkiaan nautin tosi paljon opinnoistani ja ESE on kouluna viihtyisä. Kaiken opiskelun ympärillä minulla on tosi hyvin aikaa nähdä kavereita, käydä bileissä, matkustaa, tutustua uusiin ihmisiin, urheilla ja ottaa rennosti. Enemmän kuin Jyväskylässä! Hyvä kombo minun mielestäni.
Ihan ensimmäisenä asiana haluan sanoa, että jos haluaa oikeasti tavoitteellisesti opiskella omia opettajaopintoja ja hyötyä opinnoistaan muutakin kuin opintopisteet, eikä osaa portugalia, ei tähän kouluun kannata tulla. Kaikki opinnot ovat käytännössä portugaliksi ja se, annetaanko kursseilla materiaaleja englanniksi tai kääntääkö opettaja tunnilla asioita Erasmus-tyypeille, on jokaisen opettajan itse päätettävissä. Omaan opintosuunnitelmaan joutuu siis tekemään paljon muutoksia ja kompromisseja, jotta saa kasaan vaadittavat opintopisteet. ESEssä ei ole englanninkielisiä moduuleja Erasmus-opiskelijoille, kuten joissakin vaihtokohteissa on, vaan me sujahdamme paikallisten opiskelijoiden joukkoon ja lähtökohtaisesti opiskelemme ihan samat jutut mitä hekin. Useimmat siis valitsevat käytännönläheisiä kursseja, joissa opetusta on helpompi seurata.
Ainoat englanninkieliset tunnit ovat englannin kielen kurssit, joita löytyy pari kipaletta, ja jotka useimmat kaverini ovatkin valinneet.
Opiskelua täällä on yllättävän paljon. Yleinen sääntö on, että kursseilla vaaditaan 75% läsnäoloa, jotta ne saa läpi. Toisin kuin vaikkapa Jyväskylässä erkalla, jossa läsnäolopakkoa pääaineopinnoissa ei käytännössä ole. Opettajat tuntuvat suhtautuvan aika rennosti Erasmus-opiskelijoiden menemisiin ja tulemisiin, mutta esimerkiksi musaopinnoissa on helpompaa olla läsnä, sillä yhden tunnin poissaolon aikana saattaa missata aika paljon. Kursseilla tehdään paljon pari- ja ryhmätöitä ja edistetään yhteisiä projekteja, joten ainakaan omalle työmoraalille ei sovi jättää omaa paria pulaan kovinkaan usein. Meillä eseläisillä tuntuu olevan paljon enemmän koulua kuin muissa kouluissa opiskelevilla Erasmus-ihmisillä.
Kurssit ovat pääsääntöisesti hyvin suunniteltuja sisällöllisesti ja tavoitteet ovat selvät. Opettajat ovat mielestäni asiantuntevia ja opiskelijoista välittäviä. Pedagogiikka ei aina sovi omaan erityispedagogiseen näkemykseeni ja hierarkia välillä ärsyttää. Näistä huolimatta tunneilla on keskusteleva ja rento ilmapiiri, ja opiskelijoilla on aidosti hauskaa. Varmana ensimmäisiä kertoja, kun käkättelen perjantaiaamuna tunnilla opettajan ja opiskelijakollegoiden vitseille! Se, mikä kursseista puuttuu, on suunnitelmallisuus. Olen tottunut siihen, että kurssin alussa tiedän aikataulut ja kaikki tehtävät ja tentit, mitä minun täytyy tehdä kurssin suorittaakseni. Täällä tehtäviä ja projekteja ripotellaan pitkin kurssia. Tentin, esitelmän tai kirjallisen raportin deadlinen saattaa tietää kaksi viikkoa etukäteen. Jos täällä jotain oppii, niin ainakin päästämään irti omista perfektionistista piirteistään ja joustamattomuudesta aikataulujen suhteen. :D
Kurssien materiaalit ja tarvittavat välineet pitää pääasiassa hankkia itse. Liikuntavälineet saa koululta, mutta esimerkiksi musaopinnoissa täytyy ostaa intstrumentit ja käsitöissä ja maalauksessa kankaat ja värit. Kurssikirjat olen tulostanut kampuksella olevassa paperikaupassa, ja siellä vierailen säännöllisesti vähintään kerran viikossa tulostamassa tai skannaamassa muuta kurssimateriaalia. Näihin menee yllättävän paljon rahaa. IPad olisi kova juttu niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta.
Minun kohdallani opiskelu sujuu alkukankeuden jälkeen tosi hyvin, sillä opettajat ja kanssaopiskelijat ovat äärimmäisen ystävällisiä ja jaksavat kääntää ainoastaan minulle ihan oma-aloitteisesti tai vähintään kysyä, pysynkö mukana. Ilman ystävällisiä ihmisiä tämä olisi huomattavasti vaikeampaa. Olen tällä lukukaudella ainoa Erasmus-opiskelija musiikin opinnoissa ja suoritan kurssit samoilla systeemeillä kuin paikallisetkin opiskelijat. Musiikin kursseilla on helppo seurata, sillä suurin osa tunneistani on käytännön instrumenttiopintoja.
Vielä loppuun korostan, että nämä ovat ainoastaan minun kokemuksiani. Portossa vaihto-opiskeluissa pääsee todella helpolla, jos niin haluaa, tekemällä oikeanlaisia valintoja. Minä olen valinnut opiskella musiikkia, koska oikeasti haluan sitä tehdä ja olen valmis käyttämään siihen aikaa. Samoin olen valmis käymään taistelun portugaliksi opiskelun kanssa, koska haluan todella oppia kielen. Toiset valitsevat tehdä minimimäärän helpoimpia kursseja, mitä löytävät, ja käyvät koulussa kahtena päivänä viikossa. Valintoja! Kaiken kaikkiaan nautin tosi paljon opinnoistani ja ESE on kouluna viihtyisä. Kaiken opiskelun ympärillä minulla on tosi hyvin aikaa nähdä kavereita, käydä bileissä, matkustaa, tutustua uusiin ihmisiin, urheilla ja ottaa rennosti. Enemmän kuin Jyväskylässä! Hyvä kombo minun mielestäni.
Kommentit
Lähetä kommentti