Opiskelen musiikkia portugaliksi
Ihan muutamia "tarvin hermokaljan, kuka lähtee mukaan?" -viestejä on tullut puhelimeen parin viikon aikana ja vertaistuki on ollut tarpeen. Nimittäin opinnot alkoivat Portossa viime viikolla. Tämän hetkinen tunnelmani kursseista on sekoitus jäätävää innostusta ja kauhistelua kurssien läpäisemisestä. Kyllä, otsikon mukaisesti opiskelen musiikinopettajaopintoja portugaliksi.
Opiskelujen aloitus ei ollut helpoimmasta päästä. Homma meni käytännössä niin, että tapasimme tutorimme kanssa ja mietimme yhdessä, mitä kursseja pystyn aloittamaan nyt. Alkuperäinen suunnitelmani oli opiskella musiikin ja liikunnan kursseja, mutta heti alkuun paljastui, että haluamani kurssit tulevat olemaan päällekkäin koko lukukauden ajan. Minun oli siis tehtävä valinta näiden kahden aineen väliltä ja päätin mennä katsomaan musiikin kursseja. Kaikilla meillä vaihto-opiskelijoilla ensimmäinen viikko meni siinä, että kävimme tutustumassa mielekkäiltä vaikuttaviin kursseihin ja kysyimme jokaiselta opettajalta erikseen, saammeko osallistua tunneille. Opettajat saavat itse päättää, ottavatko Erasmus-opiskelijoita kursseilleen. He eivät näytä ainakaan päälle päin olevan varautuneita vaihto-opiskelijoihin ja jos opettajat suostuvat ottamaan meidät kurssille, vaihto-opiskelijoille keksitään omat suoritustavat. Kukaan henkilökunnasta ei oikeastaan ole auttanut mitenkään hyödyllisellä tavalla, vaan meidän tulee suoriutua oman aikataulun muodostamisesta ja tarvittavien opintopistemäärien saavuttamisesta itsenäisesti. Hommaahan ei helpota yhtään sekään, että kurssit näkyvät nettiportaalissa vasta silloin, kun ne alkavat, eikä yhtään aikaisemmin. Kaiholla ajattelen suomalaista organisointikykyä ja tietotekniikkaa!
Myös opetuskieli aiheuttaa omat haasteensa opintojen alkuun. Portugaliksi opiskelu tuli yllätyksenä monelle vaihtokaverilleni. Osalle oli sanottu, että kursseja järjestetään englanniksi, mutta käytännössä tällaisia kursseja ei ole tarjolla. Paitsi kaksi englannin kielen kurssia. Onnekseni olin kuullut tästä varoittelua jo aikaisemmin, joten osasin varautua, mutta silti kielimuuri iski vasten kasvoja aika kovaa ensimmäisellä viikolla. On aika raskasta istua koulussa kuusi tuntia päivässä kuunnellen vierasta kieltä ja keskittyä ymmärtämään niin täysillä, kuin ikinä pystyy. Lopputulemana on usein ilahtumonen siitä, että ymmärsi edes muutaman sanan! Minulla on käynyt hyvä tuuri opettajien kanssa, koska he jaksavat kääntää minulle selittämiään asioita ja välillä kysyvät, pysynkö mukana. Kaikki opettajat eivät tällaisia kuitenkaan ole, ja senkin vuoksi täällä joutuu tekemään monia kompromisseja opintosuunnitelmaansa.
Suurimmaksi osaksi kurssini ovat käytäntöä, eli laulun, kitaran, pianon, nokkahuilun ja perkussioiden opettelemista sekä yhteismusisointia. Näillä tunneilla on melko helppo seurata opetusta kielimuurista huolimatta. Minulla on kuitenkin vakaa tahto suorittaa musiikin teorian ja säveltapailun kurssi, joka on hyvinkin teoreettinen ja monimutkaista käsitteistöä sisältävä kokonaisuus. olen halunnut kerrata noita juttuja ja oppia paremmaksi, joten nyt on aika haastaa itseä. Katsotaan, miten tässä käy.
Nyt toisella viikolla tilanne on edelleen se, että lukujärjestyksestäni puuttuu tarvittavia opintopisteitä, mutta en saa sinne mahtumaan mitään järkevää. Viime viikolla olin äärimmäisen turhautunut ja stressaantunut, nyt olen hakuna matata -asenteella ja uskon, että asiat tulevat järjestymään. Ei ne kurssit ainakaan hermostumalla käsiini tupsahda ja kun meininki on tässä kulttuurissa tämmöistä, niin pakkohan siihen on sopeutua ennemmin tai myöhemmin. Järjestelmällinen puoli minusta saa siis ottaa hetken lomaa.
Kaljojen lopuksi ollaan aina todettu, että "this is Portugal" ja lähdetty tyytyväisinä kotiin. Ja tyytyväinen kaiken kaikkiaan olenkin! Olen iloinen valitsemistani opinnoista, sillä halusin tehdä jotain erilaista, ja sitä täällä tosiaankin saan. Musiikillisesti kehittyminen on minulle suurimpia intohimoja elämässä ja olen onnellinen, että sitä saan nyt tehdä.
Opiskelujen aloitus ei ollut helpoimmasta päästä. Homma meni käytännössä niin, että tapasimme tutorimme kanssa ja mietimme yhdessä, mitä kursseja pystyn aloittamaan nyt. Alkuperäinen suunnitelmani oli opiskella musiikin ja liikunnan kursseja, mutta heti alkuun paljastui, että haluamani kurssit tulevat olemaan päällekkäin koko lukukauden ajan. Minun oli siis tehtävä valinta näiden kahden aineen väliltä ja päätin mennä katsomaan musiikin kursseja. Kaikilla meillä vaihto-opiskelijoilla ensimmäinen viikko meni siinä, että kävimme tutustumassa mielekkäiltä vaikuttaviin kursseihin ja kysyimme jokaiselta opettajalta erikseen, saammeko osallistua tunneille. Opettajat saavat itse päättää, ottavatko Erasmus-opiskelijoita kursseilleen. He eivät näytä ainakaan päälle päin olevan varautuneita vaihto-opiskelijoihin ja jos opettajat suostuvat ottamaan meidät kurssille, vaihto-opiskelijoille keksitään omat suoritustavat. Kukaan henkilökunnasta ei oikeastaan ole auttanut mitenkään hyödyllisellä tavalla, vaan meidän tulee suoriutua oman aikataulun muodostamisesta ja tarvittavien opintopistemäärien saavuttamisesta itsenäisesti. Hommaahan ei helpota yhtään sekään, että kurssit näkyvät nettiportaalissa vasta silloin, kun ne alkavat, eikä yhtään aikaisemmin. Kaiholla ajattelen suomalaista organisointikykyä ja tietotekniikkaa!
Myös opetuskieli aiheuttaa omat haasteensa opintojen alkuun. Portugaliksi opiskelu tuli yllätyksenä monelle vaihtokaverilleni. Osalle oli sanottu, että kursseja järjestetään englanniksi, mutta käytännössä tällaisia kursseja ei ole tarjolla. Paitsi kaksi englannin kielen kurssia. Onnekseni olin kuullut tästä varoittelua jo aikaisemmin, joten osasin varautua, mutta silti kielimuuri iski vasten kasvoja aika kovaa ensimmäisellä viikolla. On aika raskasta istua koulussa kuusi tuntia päivässä kuunnellen vierasta kieltä ja keskittyä ymmärtämään niin täysillä, kuin ikinä pystyy. Lopputulemana on usein ilahtumonen siitä, että ymmärsi edes muutaman sanan! Minulla on käynyt hyvä tuuri opettajien kanssa, koska he jaksavat kääntää minulle selittämiään asioita ja välillä kysyvät, pysynkö mukana. Kaikki opettajat eivät tällaisia kuitenkaan ole, ja senkin vuoksi täällä joutuu tekemään monia kompromisseja opintosuunnitelmaansa.
Suurimmaksi osaksi kurssini ovat käytäntöä, eli laulun, kitaran, pianon, nokkahuilun ja perkussioiden opettelemista sekä yhteismusisointia. Näillä tunneilla on melko helppo seurata opetusta kielimuurista huolimatta. Minulla on kuitenkin vakaa tahto suorittaa musiikin teorian ja säveltapailun kurssi, joka on hyvinkin teoreettinen ja monimutkaista käsitteistöä sisältävä kokonaisuus. olen halunnut kerrata noita juttuja ja oppia paremmaksi, joten nyt on aika haastaa itseä. Katsotaan, miten tässä käy.
Nyt toisella viikolla tilanne on edelleen se, että lukujärjestyksestäni puuttuu tarvittavia opintopisteitä, mutta en saa sinne mahtumaan mitään järkevää. Viime viikolla olin äärimmäisen turhautunut ja stressaantunut, nyt olen hakuna matata -asenteella ja uskon, että asiat tulevat järjestymään. Ei ne kurssit ainakaan hermostumalla käsiini tupsahda ja kun meininki on tässä kulttuurissa tämmöistä, niin pakkohan siihen on sopeutua ennemmin tai myöhemmin. Järjestelmällinen puoli minusta saa siis ottaa hetken lomaa.
Kaljojen lopuksi ollaan aina todettu, että "this is Portugal" ja lähdetty tyytyväisinä kotiin. Ja tyytyväinen kaiken kaikkiaan olenkin! Olen iloinen valitsemistani opinnoista, sillä halusin tehdä jotain erilaista, ja sitä täällä tosiaankin saan. Musiikillisesti kehittyminen on minulle suurimpia intohimoja elämässä ja olen onnellinen, että sitä saan nyt tehdä.
Kommentit
Lähetä kommentti