Koko lukuvuosi vaihdossa
Koko lukuvuosi vaihdossa! Miten meni, mitä jäi käteen, mikä tokki? Tässäpä vähän summausta vaihto-opiskelusta plussien ja miinusten muodossa.
+ Pääsee kunnolla kiinni kulttuuriin ja opintoihin toisessa maassa. Olen elänyt täällä myös normaalia elämää sen kuuluisan Erasmus-elämän lisäksi, ja Porto sekä Portugali tuntuu kodilta. Lyhyemmän aikaa olleet ovat moneen kertaan puhelleet, että täällä vain vieraillaan ja esimerkiksi portugalilaisuus on jäänyt vieraaksi.
- Koti-ikävä. Omalla kohdallani ei niinkään suurta, mutta joillakin on ollut todella suurta. Totta kai kaukana ollessaan alkaa kaivata ystäviä ja perhettä. Välillä olisi parasta soittaa parhaalle kamulle ja nähdä tunnin päästä, mutta ei se niin onnistu 3000 kilometrin päästä. Onneksi on teknologia!
+ Kielitaito kasvaa älyttömästi. Niin englannin kuin portugalin suhteen. Monien kavereiden kohdalla, joiden englanti ei ollut parasta mahdollista alkuvaiheessa, on tapahtunut mieletön kehityskaari! Nykyään puhun 60-50 portugalia ja englantia. Minulle englannista on tullut turvakieli täällä, jota ei ujostuta koskaan puhua ja johon vaihdan sitten, kun portugali ei enää riitä tai jostain syystä suju.
- Taloudellinen puoli täytyy miettiä. Puoli vuotta vaihdossa menisi helposti ajatuksella "antaa palaa, all in", mutta vuosi tekemättä töitä pelkkien tukien varassa eläen vaatii vähän pohtimista ja valitsemista.
+ Ystävyyssuhteet kehittyvät syvemmiksi. Niiden kavereiden kanssa, ketkä myös sattuvat pysymään täällä niin pitkään. Ne, keihin tutustuin vaihdon alussa, tuntuvat nykyään perheeltä.
- Elämä on yhtä hyvästien jättämistä. Ihmiset lähtevät vaihdosta/harkasta eri pituisten aikojen jälkeen, ja tuntuukin, että vähintään joka toinen kuukausi on saanut hyvästellä jonkun tärkeän tyypin.
- Erasmus-elämä on kuluttavaa. Jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen, jatkuva hyvästien jättäminen, bileitä, tapahtumia, retkiä, vieraalla kielellä eläminen, alituiset haasteet... Kokoaikainen höökääminen on raskasta. Näin 10 kuukauden jälkeen voi sanoa, että toista tällaista vuotta en perään tekisi. Jos elää täysipainotteista Erasmus-elämää, on vuoden jälkeen varmasti loppu. Minä en edes tehnyt niin, ja silti on melkoinen väsy painanut loman alettua.
+ Oma kehitys. Kun haastaa itseään kunnolla ja irtaantuu vanhasta tutusta elämästä, väkisinkin oppii uutta ja avartaa ajatteluaan. Uusien kulttuurien kohtaaminen ja uudessa kulttuurissa eläminen on vahvistanut joitakin ajatuksiani entisestään ja toisaalta myös vienyt joitakin vanhoja käsityksiä pois. Puhumattakaan kaikesta siitä itsenäistymisestä ja itsetunnon kohoamisesta, mitä kaukana kaikista tutuista eläminen tuo mukanaan.
+ - Kotiutuu niin hyvin, ettei haluakaan lähteä takaisin. Parasta ja pahinta, mitä voi käydä. On arvokasta, että maailmassa on niin monta paikkaa, missä viihtyy niin hyvin.
Kaiken kaikkiaan omalla kohdallani olen jäänyt vahvasti plussan puolelle! En vaihtaisi päivääkään. Elämä ulkomailla ei ole aina helpointa ja haasteita kohtaa ihan varmasti jokainen. Moni asia on kuitenkin asenteesta kiinni. Minulle Suomen ulkopuolella asuminen ja uuden kielen hyvin oppiminen olivat isoja unelmia, jotka olen nyt toteuttanut. Aika älytöntä, vai mitä. Jos vuosi vaihdossa kiinnostaa, mutta pelottaa, niin anna mennä vaan. Jos siihen on mahdollisuus, niin miksi ei!
+ Pääsee kunnolla kiinni kulttuuriin ja opintoihin toisessa maassa. Olen elänyt täällä myös normaalia elämää sen kuuluisan Erasmus-elämän lisäksi, ja Porto sekä Portugali tuntuu kodilta. Lyhyemmän aikaa olleet ovat moneen kertaan puhelleet, että täällä vain vieraillaan ja esimerkiksi portugalilaisuus on jäänyt vieraaksi.
- Koti-ikävä. Omalla kohdallani ei niinkään suurta, mutta joillakin on ollut todella suurta. Totta kai kaukana ollessaan alkaa kaivata ystäviä ja perhettä. Välillä olisi parasta soittaa parhaalle kamulle ja nähdä tunnin päästä, mutta ei se niin onnistu 3000 kilometrin päästä. Onneksi on teknologia!
+ Kielitaito kasvaa älyttömästi. Niin englannin kuin portugalin suhteen. Monien kavereiden kohdalla, joiden englanti ei ollut parasta mahdollista alkuvaiheessa, on tapahtunut mieletön kehityskaari! Nykyään puhun 60-50 portugalia ja englantia. Minulle englannista on tullut turvakieli täällä, jota ei ujostuta koskaan puhua ja johon vaihdan sitten, kun portugali ei enää riitä tai jostain syystä suju.
- Taloudellinen puoli täytyy miettiä. Puoli vuotta vaihdossa menisi helposti ajatuksella "antaa palaa, all in", mutta vuosi tekemättä töitä pelkkien tukien varassa eläen vaatii vähän pohtimista ja valitsemista.
+ Ystävyyssuhteet kehittyvät syvemmiksi. Niiden kavereiden kanssa, ketkä myös sattuvat pysymään täällä niin pitkään. Ne, keihin tutustuin vaihdon alussa, tuntuvat nykyään perheeltä.
- Elämä on yhtä hyvästien jättämistä. Ihmiset lähtevät vaihdosta/harkasta eri pituisten aikojen jälkeen, ja tuntuukin, että vähintään joka toinen kuukausi on saanut hyvästellä jonkun tärkeän tyypin.
- Erasmus-elämä on kuluttavaa. Jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen, jatkuva hyvästien jättäminen, bileitä, tapahtumia, retkiä, vieraalla kielellä eläminen, alituiset haasteet... Kokoaikainen höökääminen on raskasta. Näin 10 kuukauden jälkeen voi sanoa, että toista tällaista vuotta en perään tekisi. Jos elää täysipainotteista Erasmus-elämää, on vuoden jälkeen varmasti loppu. Minä en edes tehnyt niin, ja silti on melkoinen väsy painanut loman alettua.
+ Oma kehitys. Kun haastaa itseään kunnolla ja irtaantuu vanhasta tutusta elämästä, väkisinkin oppii uutta ja avartaa ajatteluaan. Uusien kulttuurien kohtaaminen ja uudessa kulttuurissa eläminen on vahvistanut joitakin ajatuksiani entisestään ja toisaalta myös vienyt joitakin vanhoja käsityksiä pois. Puhumattakaan kaikesta siitä itsenäistymisestä ja itsetunnon kohoamisesta, mitä kaukana kaikista tutuista eläminen tuo mukanaan.
+ - Kotiutuu niin hyvin, ettei haluakaan lähteä takaisin. Parasta ja pahinta, mitä voi käydä. On arvokasta, että maailmassa on niin monta paikkaa, missä viihtyy niin hyvin.
Kaiken kaikkiaan omalla kohdallani olen jäänyt vahvasti plussan puolelle! En vaihtaisi päivääkään. Elämä ulkomailla ei ole aina helpointa ja haasteita kohtaa ihan varmasti jokainen. Moni asia on kuitenkin asenteesta kiinni. Minulle Suomen ulkopuolella asuminen ja uuden kielen hyvin oppiminen olivat isoja unelmia, jotka olen nyt toteuttanut. Aika älytöntä, vai mitä. Jos vuosi vaihdossa kiinnostaa, mutta pelottaa, niin anna mennä vaan. Jos siihen on mahdollisuus, niin miksi ei!
Kommentit
Lähetä kommentti