Portugalin kielestä

Vitsit kun ei sanat aina riitä niihin tuntemuksiin, mitä minulla portugalin kieltä kohtaan on. Aikaisemmin en pitänyt latinalaisia kieliä mitenkään suosikkikielinäni tai varsinaisesti kauniina, enkä edes erottanut espanjaa ja portugalia toisistaan (kröhöm). Äkkiseltään näin suomalaiseen korvaan portugali on ihan kuin sekoitus espanjaa, venäjää ja ranskaa ääntämykseltään ja sanavarastoltaan. Portugalista on kuitenkin sukeutunut minulle mielenkiintoinen, kaunis ja ihanan kompleksinen kieli.

Lähtökohta portugalin oppimiseeni oli se, että ennen tänne tulemistani pelasin kesän ajan DuoLingoa ja sieltä opin joitakin sanoja, ja kaveri opetti pari härskiä lausetta. Syyskuussa, kun opinnot alkoivat, tuli pieni kielishokki vastaan, kun kaikki opinnot olivat portugaliksi ja olin ainoa Erasmus-opiskelija kursseillani. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien etsin kielikurssia, koska halusin päästä vauhtiin ja alkaa ymmärtää jotain, mitä tyypit yliopistolla puhuvat. Syyslukukaudella kävin alkeiskurssin yliopistoni kautta ilmaiseksi (kun läpäisin kurssin, sain rahat takaisin) ja sen jälkeen jatkoin heti seuraavalle kurssille yksityiseen kouluun. Tämän jälkeen pidin pari kuukautta taukoa ja nyt olen aika loppupuolella B1-kurssia kolmannessa koulussa. Pieni vinkki innokkaille kielten oppijoille: valitse koulu ja opettaja tarkkaan. Ensimmäiset opettajani olivat tosissaan aika välinpitämättömiä ja nyt, kun olen oikeasti hyvässä (ja kalliimmassa) opetuksessa, huomaan miten paljon minulta puuttuu tietoa ja mitä asioita minun olisi pitänyt enemmän painottaa. Mutta sanonko, että ehkä parhaiten käyttämäni 200e elämäni aikana, kun tälle nykyiselle kurssilleni ilmoittauduin.

Futuuri käsitelyssä portugalin kurssilla. Laskimme viime kerralla 7 eri tapaa puhua tulevassa aikamuodossa. Juupelista. 

Innostukseni kielen oppimista kohtaan kasvaa kasvamistaan. Etenkin, kun oikeasti ollaan siinä äärellä, että olisi mahdollista masteroida tämä kieli, jos vain jatkan opiskelua ja maassa oleilemista. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani minkään asian opiskelusta! Rakastan mennä portugalin tunneille iltaisin, tehdä kielioppitehtäviä, ääntää samaa sanaa sata kertaa uudestaan ja miettiä, miten jonkun asian voisi sanoa toisella tapaa. On ihan parasta, kun pystyy kommunikoimaan ihmisten kanssa ja keskustelemaan muustakin kuin kahvin tilaamisesta.

Ennen joulua en hirveästi puhellut mitään, mutta vuoden vaihteen jälkeen jotain loksahti päässä ja juttua alkoi tulemaan. Nykyään aina, kun on mahdollista, puhun portugalia ja yritän hakeutua seuraan, jossa pääsen sitä käyttämään. Rohkeutta on tietysti kasvattanut se, että asun talossa, jossa kommunikoidaan pääosin portugaliksi, ja autetaan toisia siinä. Viime viikolla löysin myös Facebook-ilmoitukseni perusteella portugalilaisen kamun, joka auttaa minua puhumisen kanssa. Kävi kyllä mieletön tuuri, että löytyi paikallinen tyyppi, joka jaksaa auttaa, ja vielä sellainen, jonka kanssa klikkaa hyvin. Heitä ei ole hirveän helppo löytää.

Maailman paras Mariana korjaa tekstareideni oikeinkirjoitusta. <3

Samaa kyytiä innostuksen ja onnistumisen ilon kanssa kasvaa turhautuminen omaa tietämättömyyttä kohtaan. Aina tulee vastaan asioita, joita haluaisi sanoa,  mutta ei kykene. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa, mitä ei tiedä. Jos syksyllä halusin pystyä tilaamaan ruokaa ja ymmärtää tunneilla, nykyään haluan puhua asioista useimmissa aikamuodoissa ja kysyä ihmisiltä heidän asioistaan. Välillä iskee epätoivo, kun ei onnistu. Silloin etenkin ärsyttää, kun huomaa tekevänsä saman virheen uudestaan ja uudestaan. Mutta eipä kielten oppimiseen muuta keinoa ole kuin yritys ja erehdys. Onneksi ympärilläni on porukkaa, jotka jaksavat korjata ääntämystä ja kielioppia. Ja parhaani mukaan koitan näistä neuvoista ottaa vaarin ja imeä tietoa kallooni.

Muistiinpanot tunneilla tulee tehtyä portugaliksi niin pitkälle kuin mahdollista.

Uuden kielen oppiminen on iso prosessi, sen tässä taas huomaa. Se on raskasta ja aikaa vievää, mutta juukelin palkitsevaa. En voisi kuvitella olevani opiskelematta edes vähän sen maan kieltä, missä asun. Yksi tavoitteistani oli oppia portugalia, kun vaihtoon lähdin, ja olen äärimmäisen iloinen, että olen nähnyt vaivaa, ja voin sanoa oppineeni. Muut kielet tässä prosessissa tuntuu vähän kärsivän, sillä kun ajattelen käyttäväni vierasta kieltä, päähäni tulee vain sanoja portugaliksi. Mutta varmana ajan myötä pääkin pysyy menossa mukana ja taas muistuu ruotsit ja hyvä suomen kieli sun muut mieleen.