Mitä ikävöin Suomesta?
Luontevaa kämppiselämää. Tämä tunne oli enemmänkin ensimmäisellä lukukaudella, mutta kyllä edelleenkin vähän. Jyväskylässä minulla oli maailman ihanin kämppis, jonka kanssa kaikki vain loksahti kohdalleen, oleminen oli luontevaa alusta asti ja meistä tuli ystäviä (Ida <3). Kymmenen vuoden aikana kaikki kämppissuhteeni ovat olleet ongelmattomia, mutta täällä se sitten ei onnistunutkaan ihan niin. Ensimmäiset kämppikseni olivat toki kivoja ihmisiä ja kotona ei ollut ongelmia, mutta ei me juurikaan kommunikoitu keskenämme, jäin ulkopuoliseksi espanjankielisten seurassa eikä minulle tullut koskaan kotoisaa oloa. Nykyisessä asunnossa ilmapiiri on paljon lämpimämpi ja nykyään voi puhua jo ystävistä, mutta kyllä täällä selkeä uudet asukkaat - vanhat asukkaat -asettelu on. Kulttuuri- ja persoonaeroja, ja varmasti myös kommunnikoinnin haasteita, kun kaikki puhumme vierasta kieltä.
Ilokiven ruokaa. Siiiiiiiis miten haluaisinkaan riistapullia, kunnon mehevän salaatin pähkinöillä ja balsamicolla, kotikaljaa, kauraleipää hernetahnalla ja Karin venyvän kakskuuuskymmentä-lausahduksen.
Suunnitelmallisuutta ja varmuutta. Täällä kun ei ikinä mikään ole varmaa. On yllättävän stressaavaa olla tietämätön aikatauluista ja odotuksista. Esimerkiksi sain tietää kokeiden aikataulut varmaksi vasta viikkoa aikaisemmin, ja senkin jälkeen tentittävät sisällöt vielä muuttuivat. Harvemmin aikataulut pitävät, ja vaikka pitäisikin, mikään ei ala siihen kellonlyömään, mitä ollaan sovittu. Nykyään, jos en tiedä kauanko jokin asia vie aikaa, varaan siihen kolme tuntia ja harvemmin se on liikaa :D Nykyään myöskään en mene luennoille oikeaan aikaan varsinkaan aamulla, koska ne alkavat aina vähintään 15 minuuttia myöhässä. Suomessa kun sovitaan jotain, se pitää. Tai jos ei pidä, siitä ilmoitetaan hyvissä ajoin ja pahoitellaan. Jopa tämäkin aikaoptimisti menettää hermonsa odotteluun.
Luottoystävää. Tämä on asia, jota en ymmärtänyt aikaisemmin. Mutta on vaikea ystävystyä sillä tavalla todella todella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samaa äidinkieltä. Väärinymmärryksiltä ei voi välttyä ja kun ei pysty selittämään omia tuntemuksiaan täysin niin kuin haluaisi, tuntuu, että jokin syvempi taso jää saavuttamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minulla ystäviä on ja hyviä sellaisia. Parhaimmat ystäväni ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa englanninkielen taidot ovat samalla tasolla. Mutta mikään ei korvaa sitä, että voi suomeksi kertoa, miltä tuntuu.
Kahvinkeitintä ja isoa kahvia. Ai että. Saisimpa kunnon kahvikupin mustaa höyryävää HYVÄÄ kahvia. Espressot ovat hyviä, mutta kun sen juo yhdellä hörpyllä, eikä ehdi nautiskella. Ostin vasta pressopannun kahvin tekoon, jotta saan keiteltyä kunnollista kaffia, mutta en ole löytänyt vielä oikeanlaisia puruja. Tällä hetkellä teen espressojauheesta ja jonkinlaisesta pikakahvijauheesta sekoitusta, joka menettelee, mutta ei ole kyllä siellä päinkään. Ehkäpä seuraava suomivierailija voisi tuoda paketin Löfbergiä mukanaan?
Edit: Viimeinkin opin sanan, jolla saa tilattua ison kahvin kahviloista. Café abatanado! Sekin on käsittääkseni espresso, johon on lisätty vettä.
Luontoa. Tämä on ehkä enemmänkin isossa kaupungissa asumisen pulmia, mutta luontoa on ikävä. Jyväskylässä pääsee metikköön halutessaan viidessä minuutissa hengittelemään ja pyörällä vielä korvempaan halutessaan. Saa olla yksin tai saattaa siellä olla joku muukin, mutta kukaan ei pidä meteliä, eikä varmasti tule juttelemaan mukavia. Voi istua kiven päällä ympärillään vihreää luontoa ja haistella metsän tuoksuja. Lintu laulaa jossain ja voi valita paikan auringosta tai varjommasta. Onhan Portossakin luontoa, kuten ihanaihana meri ja rannat, puistot ja rauhoitetut alueet linnuille, mutta tuota ylempänä kuvailemaani ympäristöä saa etsiä ja ilmeisesti sellaiseen joutuu matkustamaan päiväreissulle.
Keskuslämmitystä. Oikeasti. Koskaan maailmassa en ole ymmärtänyt antaa keskuslämmitykselle minkäänlaista arvoa, mutta nyt se on asia, jota olen kaivannut melkeinpä joka päivä näinä talvikuukausina. Sisällä on toisinaan kylmempi kuin ulkona, ja luulen, että viimeisimmän kerran, kun tunsin itseni oikeasti lämpimäksi, oli jouluna Dublinissa. Ärsyttää yllättävän paljon kulkea pitkähihaisissa päivät pitkät. Sähkö on tosiaan Portugalissa niin kallista, että taloihin ei asenneta lämmittimiä. Tai jos on asennettu, niin niitä ei pidetä päällä kuin vain niissä huoneissa, missä sillä hetkellä oleskellaan. Eristys on myös melko onnetonta ainakin vanhemmissa taloissa. Nyt onneksi asun asunnossa, jossa kaikki laskut kuuluvat vuokraan ja minulla on melko tehokas irtopatteri, joten ilolla pidän sitä päällä aina, kun oleskelen huoneessani. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut pottuiluksi "mutta säähän oot suomesta, ei sulla pitäis olla kylmä". Meillä tosiaan on kylmä, mutta tulee sentään lämmin, kun menee sisälle ihan mihin tahansa rakennukseen, saamari. :D
Saunaa. Ja luontevasti edelliseen liittyen tietysti sauna on monesti mielessä. Tätä ei varmasti tarvitse edes selittää. Edelleen on etsinnässä kohtuuhintainen sauna Portosta.
Ilokiven ruokaa. Siiiiiiiis miten haluaisinkaan riistapullia, kunnon mehevän salaatin pähkinöillä ja balsamicolla, kotikaljaa, kauraleipää hernetahnalla ja Karin venyvän kakskuuuskymmentä-lausahduksen.
Suunnitelmallisuutta ja varmuutta. Täällä kun ei ikinä mikään ole varmaa. On yllättävän stressaavaa olla tietämätön aikatauluista ja odotuksista. Esimerkiksi sain tietää kokeiden aikataulut varmaksi vasta viikkoa aikaisemmin, ja senkin jälkeen tentittävät sisällöt vielä muuttuivat. Harvemmin aikataulut pitävät, ja vaikka pitäisikin, mikään ei ala siihen kellonlyömään, mitä ollaan sovittu. Nykyään, jos en tiedä kauanko jokin asia vie aikaa, varaan siihen kolme tuntia ja harvemmin se on liikaa :D Nykyään myöskään en mene luennoille oikeaan aikaan varsinkaan aamulla, koska ne alkavat aina vähintään 15 minuuttia myöhässä. Suomessa kun sovitaan jotain, se pitää. Tai jos ei pidä, siitä ilmoitetaan hyvissä ajoin ja pahoitellaan. Jopa tämäkin aikaoptimisti menettää hermonsa odotteluun.
Luottoystävää. Tämä on asia, jota en ymmärtänyt aikaisemmin. Mutta on vaikea ystävystyä sillä tavalla todella todella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samaa äidinkieltä. Väärinymmärryksiltä ei voi välttyä ja kun ei pysty selittämään omia tuntemuksiaan täysin niin kuin haluaisi, tuntuu, että jokin syvempi taso jää saavuttamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minulla ystäviä on ja hyviä sellaisia. Parhaimmat ystäväni ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa englanninkielen taidot ovat samalla tasolla. Mutta mikään ei korvaa sitä, että voi suomeksi kertoa, miltä tuntuu.
Kahvinkeitintä ja isoa kahvia. Ai että. Saisimpa kunnon kahvikupin mustaa höyryävää HYVÄÄ kahvia. Espressot ovat hyviä, mutta kun sen juo yhdellä hörpyllä, eikä ehdi nautiskella. Ostin vasta pressopannun kahvin tekoon, jotta saan keiteltyä kunnollista kaffia, mutta en ole löytänyt vielä oikeanlaisia puruja. Tällä hetkellä teen espressojauheesta ja jonkinlaisesta pikakahvijauheesta sekoitusta, joka menettelee, mutta ei ole kyllä siellä päinkään. Ehkäpä seuraava suomivierailija voisi tuoda paketin Löfbergiä mukanaan?
Edit: Viimeinkin opin sanan, jolla saa tilattua ison kahvin kahviloista. Café abatanado! Sekin on käsittääkseni espresso, johon on lisätty vettä.
Luontoa. Tämä on ehkä enemmänkin isossa kaupungissa asumisen pulmia, mutta luontoa on ikävä. Jyväskylässä pääsee metikköön halutessaan viidessä minuutissa hengittelemään ja pyörällä vielä korvempaan halutessaan. Saa olla yksin tai saattaa siellä olla joku muukin, mutta kukaan ei pidä meteliä, eikä varmasti tule juttelemaan mukavia. Voi istua kiven päällä ympärillään vihreää luontoa ja haistella metsän tuoksuja. Lintu laulaa jossain ja voi valita paikan auringosta tai varjommasta. Onhan Portossakin luontoa, kuten ihanaihana meri ja rannat, puistot ja rauhoitetut alueet linnuille, mutta tuota ylempänä kuvailemaani ympäristöä saa etsiä ja ilmeisesti sellaiseen joutuu matkustamaan päiväreissulle.
Keskuslämmitystä. Oikeasti. Koskaan maailmassa en ole ymmärtänyt antaa keskuslämmitykselle minkäänlaista arvoa, mutta nyt se on asia, jota olen kaivannut melkeinpä joka päivä näinä talvikuukausina. Sisällä on toisinaan kylmempi kuin ulkona, ja luulen, että viimeisimmän kerran, kun tunsin itseni oikeasti lämpimäksi, oli jouluna Dublinissa. Ärsyttää yllättävän paljon kulkea pitkähihaisissa päivät pitkät. Sähkö on tosiaan Portugalissa niin kallista, että taloihin ei asenneta lämmittimiä. Tai jos on asennettu, niin niitä ei pidetä päällä kuin vain niissä huoneissa, missä sillä hetkellä oleskellaan. Eristys on myös melko onnetonta ainakin vanhemmissa taloissa. Nyt onneksi asun asunnossa, jossa kaikki laskut kuuluvat vuokraan ja minulla on melko tehokas irtopatteri, joten ilolla pidän sitä päällä aina, kun oleskelen huoneessani. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut pottuiluksi "mutta säähän oot suomesta, ei sulla pitäis olla kylmä". Meillä tosiaan on kylmä, mutta tulee sentään lämmin, kun menee sisälle ihan mihin tahansa rakennukseen, saamari. :D
Saunaa. Ja luontevasti edelliseen liittyen tietysti sauna on monesti mielessä. Tätä ei varmasti tarvitse edes selittää. Edelleen on etsinnässä kohtuuhintainen sauna Portosta.
Kommentit
Lähetä kommentti